Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
ERÄMAAN KOSTO
________________________________________________
 
Kutsetin miehet on itse perkeleestä, saarnasi karjalaispappi jo muinoin saaranastuolista käsin. Taisipa hän osua oikeaan kyseisen yhtiön miehiä luonnehtiessaan.
 
60-luvun alkupuolella oli selkosessa suuret hakkuut, joita varten piti leimata metsää koskemattomassa selkosessa. Oppaakseen ja repun kantajakseen Kutsetin miehet palkkasivat Ylitalon Kustun, joka oli suuntavaistostaan ja erämiestaidoissaan pitäjän kuulu.
 
Viikko vierähti torstai iltaan. Leimaajat olivat pyöritelleet Kustun päätä pyörälle jo pitkin päivää. Eksytys operaation tarkoituksena leimaajilla oli saada Kustu eksymään selkoseen.
 
Illalla miehet sanoivat Kustulle, - Mene sinä suoraan veneelle, niin me vielä pyörähetään tuossa vaaran takana katsomassa, että miten siellä talvitie menee. - Vie jo reput ja rensselit mukanasi ja jos ei meitä näy niin soutele sitten kotiisi.
 
Kustu lähti siitä askeltamaan suoraan ja erehtymättömästi veneelle. Kun Kutsetin miehiä ei alkanut näkyä eikä kuulua, hän souteli kotirantaan. Samaan aikaan Kutsetin miehet olivat lievästi sanottuna pahassa pulassa.
 
Kun Kustu oli lähtenyt, päättivät he vielä poltella tupakat kaikessa rauhassa. Sitten he lähtivät kohti venerantaa ja kortteeripaikkaa. Kuljettuaan kotvan he tulivat puron rantaan. - Miten tämä puro virtaa ihan päin vastaiseen suuntaan, mitä päivällä kartasta katsottiin. - Ei voi olla mahdollista, totesi toinen.
 
Taijetaan nyt olla eksyksissä, he totesivat yhteistuumin. Kauhukseen he huomasivat, että kartta ja kompassi olivat Kustun repussa. Sinne menivät myös eväät ja sadevaatteet. Illan kuluessa oli nimittäin alkanut sataa.
 
Edessä oli synkkä ja sateinen yö ilman ruokaa. Tulen he saivat, koska olivat tupakkamiehiä. Tulitikuista ja tupakasta ei tupakka miehet luovu, ei anna ainakaan toisten kannettavaksi. Puolukoita oli metsässä runsaasti joita miehet popsivat pahimpaan nälkäänsä. Tuli seuraava päivä ja vielä seuraava yö. Lopulta lauantaina miehet saivat suunnasta kiinni.
 
Käveltyään rantaan, he huomasivat veneen puuttuvan. Kustu oli vienyt sen mennessään. Ei auttanut metsäherrojen muu, kuin kiertää koko järvi. Matkaa kertyi vielä rapiat kymmenen kilometriä lisää. Nälissään ja noloina metsäherrat saapuivat kortteeripaikkaan, jossa he herättivät ansaittua hilpeyttä.
 
Kuultuaan asiasta kyläläiset puhelivat keskenään virnistellen että, - Erämaa kosti kasvattinsa puolesta.
 
Copyright PP 1993
Pappanetti -menossa mukana jo vuodesta 2003!
©2017 PAPPANETTI - suntuubi.com